Meneillään oleva syksy näyttää tuovan mukanaan massiiviset irtisanomiset. Viime viikkojen aikana YT-neuvotteluja on käynnistetty sellaisissakin yrityksissä, joiden edeltävän tuloskauden tulokset ovat olleet huomattavan voitollisiakin. Paniikkinappuloita painellaan ja näin irtisanomisbuumi leviää Suomen yrityskartalla kuin kulkutauti. Yrityksillä on toki lainmukainen oikeus irtisanoa henkilökuntaa vedoten joko tuotannollisiin tai taloudellisiin perusteisiin. Taloudellisiksi syiksi katsotaan joko tuloksen heikentyminen tai sen riittämättömyys …tai näiden ennakointi. Tähän ennakointiin onkin juuri yritysjohdossa nyt tartuttu. Syynä on ollut joko hätävarjelu tiedotusvälineitten rummuttaessa maailmantalouden romahdustilaa tai vielä uskottavan lama-oljenkorren käyttö uuden nousukauden kynnyksellä. Mutta ovatko irtisanomisten syyt loppujen lopuksi  todellisia ja riittäviä niin kuin TSL edellyttää? Hyvä esimerkki ihan lähiviikoilta on Konepajayhtiö Metso. Samaan aikaan kun yhtiö aloitti YT-neuvottelut henkilöstön vähentämiseksi ja lomauttamiseksi, julkisuuteen vuosi tieto sen omistajilleen jakamista 75 miljoonan euron osingoista, jotka yritys sittemmin julkisen paineen alla ymmärsi peruuttaa. Metso ei ole toki ainoa lajissaan. Melkein pysyväksi käytännöksi on tullut maksaa yritysjohdolle miljoonien bonuksia, ”työssäpitämisrahoja”, lisäeläkkeitä ja isoja erorahoja ….silloinkin kun taloudelliset perusteet eivät sitä edellyttäisi.

Aikaisemmin kun yritykset olivat pieniä ja paikallisia omistajat ja työntekijät tunsivat toisensa; pomot olivat perhetuttuja, kavereita pelikentiltä tai metsästysreissuilta. Kynnys irtisanomiseen oli korkea, vaikeinakin aikoina sinniteltiin mieluummin kuin ajettiin suurperhe taloudelliseen ahdinkoon. Nykyisissä suuryrityksissä pomot ovat kirjaimellisesti piilossa. He eivät juuri koskaan tapaa alaisiaan; markkinavoimien lepyttely onkin heille tärkeämpää kuin huoli irtisanotun työntekijän tulevaisuudesta.

Myös Raumalla näyttää osa firmoista parantaneen tuloskuntoaan varsin kyseenalaisin keinoin. Samanaikaisesti kun osalle työntekijöistä näytetään ovea, yritykseen jääneitä patistetaan jatkuviin ylitöihin. Hämmästyttävää on sekin, että osaa poispotkituista on vain parin viikon viiveellä houkuteltu vuokratyöfirman kautta samaan yritykseen ja vielä samoihin työtehtäviin. Tässä kolmiodraamassa häviäjiä ovat sekä työnantaja että työntekijä, suuri voitto kilahtaa varamiespalvelua tarjoavan yrityksen taskuun.

Tuloskeskeinen ja eettisesti arveluttava toiminta voivat lyhyellä tähtäimellä tulla yritysjohdolle kannattavaksi, mutta työntekijät ovat paitsi ylpeitä ammattitaidostaan myös äärettömän herkkiä aistimaan epäoikeudenmukaisuuden ja röyhkeän oman edun tavoittelun yrityksensä toiminnassa. Epäeettinen menettely voi pahimmillaan pilata paitsi yrityksen maineen paikkakunnalla niin myös johtaa firmaan jääneidenkin joukossa kollektiiviseen mielipahaan, jonka seurauksena on usein työmotivaation puutetta ja jopa joukkoirtisanoutumisia. Näin yritys voi – tahtomattaankin – hankkiutua eroon osaavasta työvoimastaan, jolloin uuden nousun rakentamisesta tulee melkein mahdotonta.

Yritykset ovat kokonaisuuksia, joissa eri rooleissa ja tehtävissä toimivat ihmiset ovat lähes symbioottisessa suhteessa keskenään. Yrityksen menestyksen kulmakivenä ei ole yksistään osaavaa johto vaan myös ammattitaitoinen henkilöstö ja etenkin näiden välinen saumaton vuorovaikutus. Tänä päivänä yrityksen tekemän voiton suuruus riippuu yhä enemmän koko henkilöstön motivaatiosta ja sitoutumisesta työhön, sekä siitä miten yrityksessä työntekijöitä kuunnellaan ja miten heitä arvostetaan.

Peräänkuuluttaisin yritysten yhteiskuntavastuuta; vastuullista henkilöstöpolitiikkaa ja panostusta tulevaisuuden toimintaedellytyksiin. Päätöksiä tehtäessä olisi syytä miettiä ovatko irtisanomiset välttämättömiä vai voitaisiinko vaihtoehtoratkaisuina ajatella esim. henkilöstön kouluttamista tai lomautuksia.

Töihin lähtiessäni aamu-uutisissa maalattiin synkkeneviä kuvia rakennusteollisuuden syksyyn. Ennusteen mukaan heikentyvien talousnäkymien seurauksena yhä useampi suomalainen rakennusmies joutuisi jättämään työpaikkansa. Kotipihalla telineviidakossa tapasin joukon kattoremonttimiehiä – virolaisia.

Kirsi Aalto- Kunnallisvaaliehdokas