Pienellä palkalla elävä tekee isommat hankintansa säästämällä rahaa tai ostamalla osamaksulla velaksi. Joskus edellinen hankintakin on vielä maksamatta, kun esimerkiksi pesukone rikkoutuu ja on jo hankittava jotain uutta velaksi. Tarkalla taloudenpidolla ja kärsivällisellä laskujen maksamisella näistäkin hankinnoista selviää. Ainakin silloin, kun tulot pysyvät samoina. Työttömyys voi muuttaa tilannetta kuitenkin nopeasti. Laskujen maksaminen voi alkaa tuntua toivottomalta urakalta, josta selviäminen alkaa olla kuukaudesta toiseen vaikeampaa. Lopulta laskuja jää maksamatta, perintätoimistot alkavat karhuta yritysten saatavia ja velkamäärä on kasvanut hetkessä moninkertaiseksi.

Veloista ja maksamattomista laskuista kasvaa vuori, jonka ylittäminen yksin tuntuu mahdottomalta. Osa ylivelkaantuneista hankkii itselleen apua talous- ja velkaneuvojalta. Laskujen eräpäiviä muutetaan sopivaksi maksupäiväksi, velkojien kanssa neuvotellaan takaisinmaksusuunnitelmaa ja velkaa koitetaan kaikin tavoin kohtuullistaa. Pienellä avulla velkaantuminen saadaan hallintaan. Yhdestä maksamattomasta laskusta alkanut pahaksi paisunut velkaantumiskierre voidaan katkaista. Se on pääasia.

Taloustaantumassa kamppailevassa Suomessa valitettavasti yhä useampi tarvitsee talous- ja velkaneuvontaa. Lakivaliokunta sai heti syysistuntokauden alussa käsiteltäväkseen hallituksen esityksen yksityishenkilön velkajärjestelystä. Velkajärjestely luotiin aikoinaan auttamaan 1990-laman seurauksena velkaantuneita ihmisiä selviämään raskaasta velkataakastaan. Menettelystä on kuitenkin myöhemmin tullut pysyvä ja välttämätön keino ylivelkaantuneiden henkilöiden taloudellisen tilanteen korjaamisessa ja uuteen alkuun auttamisessa. Ylivelkaantuneita on liikaa yhä edelleen. Esimerkiksi tänä vuonna yksityishenkilöiden velkajärjestelyjen määrä on kasvanut 12 prosenttia edellisvuodesta.

Lakiesityksen tavoitteena on helpottaa ja nopeuttaa työttömien ja nuorten pääsyä velkajärjestelyyn. Työttömän pääsy velkajärjestelyyn on nykyisin käytännössä mahdotonta ennen kuin työttömyys on kestänyt kaksi vuotta. Tätä aikaa lyhennettäisiin nyt 18 kuukauteen. Järjestelyn esteperusteita muutettaisiin siten, että velkaantumisen moitittavuutta arvioitaessa kiinnitettäisiin huomiota myös luotonantajan toimintaan, eikä pelkästään velallisen henkilön toimintaan. Luottoa myöntäneen tahon vastuuta halutaan siis korostaa. Lisäksi esimerkiksi velallisen oikeutta vapaakuukausien pitämiseen lisättäisiin silloin, kun maksuohjelman kesto on yli kolme vuotta. Nämä kaikki ovat hyviä uudistuksia.

Hyvä lakiesitys vaatii kuitenkin myös riittäviä resursseja. Valtio ohjaa lisärahoitusta työhön, mutta kuntien heikko taloudellinen tilanne houkuttaa säästämään myös velkaneuvonnasta. Tilanne on tuolloin paradoksaalinen. Kun velkaantuneiden määrä kasvaa ja tarve neuvonnalle kasvaa, resurssit pienenevät. Uusi asiakas voi joutua odottamaan pitkiäkin aikoja apua saadakseen. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tuleva apu velkojen hoitamiseksi on kuitenkin kaikkien etu, myös kuntien. Kun ihminen autetaan uuteen alkuun, tarve esimerkiksi toimeentulotuelle vähenee ja esteet työn vastaanottamiselle puretaan.

Erityisesti nuorten velkaantumisen estämiseen ja talousosaamisen kohentamiseen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Nuoret eivät välttämättä aina tiedosta velkaantumisen seurauksia tai he voivat yliarvioida mahdollisuutensa maksaa velka takaisin. Pitkä velkakierre voi johtaa vakaviin seurauksiin ja edesauttaa yhteiskunnasta syrjäytymistä. Nuoret saavat hyvin erilaiset valmiudet oman talouden hoitamiseen vanhemmiltaan. Nuorten talousosaamista täytyykin tukea jo peruskoulusta lähtien. Tässä meillä on edelleen parantamisen varaa.

Kristiina Salonen, kansanedustaja